Kuinka pidettiin yhteyttä ennen puhelinta? Viidakkorummuilla, savumerkeillä, postivaunuilla, läheteillä, lennättimellä? Useampaa henkilöä pidetään puhelimen keksijänä. Eräs tunnetuimmista (joskin ei ehkä aivan ensimmäinen) on Alexander Graham Bell. Hänen sanotaan puhuneen puhelimessa ensimmäiset sanat: ”Watson tule tänne, minulla on asiaa”.

Vielä äitisi ja isäsi ollessa nuoria oli käytössä ns, lankapuhelimet ja kännyköistä ja kuvapuheluista ei osattu edes unelmoida. Niitä näkyi vain tieteiselokuvissa. Radiopuhelimia sentään oli käytössä viranomaisilla ja rekkamiehillä. Yleensä jokaisessa kodissa oli yksi puhelin ja se oli eteisessä puhelinpöydällä. Pöydällä oli sitten pieni muistilehtiö, johon yleensä ajankuluksi töherreltiin samalla, kun puhelimen kierteistä johtoa kiedottiin sormen ympärille ajankuluksi pitkän puhelun aikana. Tavallisesti puhelimesta ei nähnyt kuka soittaa, joten aina piti vastata asiallisesti omalla nimellä tai puhelinnumerolla.

Nykyisin puhelinta pidetään itsestäänselvyytenä. Ihmiset ovat tavoitettavissa aina ja kaikkialla. Puhelin on kätevä tapa pitää yhteyttä kauempana asuviin sukulaisiin. Savumerkit, viidakkorumpu ja huutaminen kun ei kovin kauas kanna.